1. Väärinkäsitys koskien Åken työkalupakkia

(Kirjoitettu puhtaaksi Altsun kertomuksesta)

Se oli ihan normi päivä niinkuin kaikki muutkin tiistait. Oltiin Lissun ja Mirellen kanssa kämpillä kahvia juomassa ja Åke tulla karautti pihalle tuomaan Opelin takaisin lainasta. No ei siinä mitään, Åke oli saanut luvan lainata sitä ja palauttihan se sen jo parin huomautuksen jälkeen. Se vaan vähän hiersi, kun oli rekisterikilpi jostakin syystä ilmastointiteipillä kiinni. No ei siinä mitään, Åke on Åke, me ajateltiin, kyllä sillä hyvä selitys tuohon on varmasti.

No Åke ei siinä kauheemmin kerennyt selittelemään mitään kun sen puhelin pärähti soimaan ja sille tuli kiire mennä sisälle puhumaan. Sanoi että voi mennä kauan, kun haastemies soittelee. Åkelle soittaa haastemies aina välillä ja aina niihin puheluihin menee aikaa. No me ajateltiin lähteä siitä Lissun ja Mirellen kanssa ajelulle, ainakin bensaa hakemaan. Ei tainnut Åkelle ollut eläke tullut, kun oli tankissa melkein pelkät höyryt, vaikka oli luvannut tankata ennen palautusta. Tosin siitäkin oli yli pari viikkoa, että kai se tankkasi ja niillä sit ajellut. No, Åke on Åke, ei siinä mitään.

Oltiin siinä puolessa välissä matkaa keskustaa kun Åkelta tuli tekstiviesti, että käyttekö hakee hänen työkalulaatikon Fixukselta, se on merkattu että mikä laatikko se on ja maksettu on valmiiksi, että senkun vaan otatte ja se on siinä. No mehän oltiin melkein kivenheiton päässä sieltä, joten kait me nyt Åken työkalulaatikko haetaan kerta valmiiksi maksettu ja merkattukin että ”Åken laatikko.” Ei enää yhtään mietityttänyt että oli bensat jäänyt tankkaamatta, Åke oli ostanut työkalulaatikon! Ei muuta kuin Fixukselle laatikkoa hakemaan.

No me mentiin Lissun ja Mirellen kanssa sinne Fixukselle ja aateltiin että siellä on pojilla kiire kerta laatikko on merkattu ja itse noudettavissa. No siellähän se oli se laatikko missä Åke oli sen sanonutkin olevan, kauppakuitista tehty lappu päällä ja kauppakuitin selkämyksessä ”ÅKEN LAATIKKO.” Lissu otti lapun ja Mirelle koppasi laatikon syliinsä ja läksivät Lissun kanssa edeltä kun minä vilkaisin vielä vähän räikkähyllyä siinä. Ulos kävellessä sitten huikkasin vielä notta hyvät päivänjatkot ja mehän lähettiin viemään Åkelle sitä työkalulaatikkoa.

Eihän siitä lähdöstä tuntunut tulevan mitään, kun siellä oli jotakin hämminkiä portin kanssa ja minähän sitten menin kunnon kristittynä auttamaan herrasmiestä hädässä, kun kovin ei pysynyt portti paikoillaan vaan liukui kiinnemmäs ja kiinnemmäs. Sit ku se portti oli auki, niin minä ajattelin että nyt pääsee ajamaan läpi, mutta annas olla kun se portti lähti taas valumaan kiinni! Siitähän piti sitten liikenneturvallisuuden rajoja hipoen mennä vähän sääntöjen vastaisesti nopsaan, mutta portista päästiin ilman että olisi maalit naarmuuntunut ja portti vallan kolhiintunut.

Me sitten ajettiin siitä tankkaamaan ja vietiin Åkelle sen työkalupakki ja oltaisiin juotu kahvit ja syöty pullat, mutta Åke tiesi huikata oven suusta samalla avauksella lähtiessään, takki kainalossa mytyssä, että kahvinkeitin on jossakin karussa eikä pullaakaan ole, vaikka justiinsa oltiin kahvit juotu ennen Åken tuloa ja pullaakin oli kaapissa lähes avaamaton paketti.

https://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/a/201503110112535